Yhä useampi koirankasvattaja suosii sijoitussopimuksia yrittääkseen taata kasvatustoimintansa jatkumoa. Harvalla kasvattajalla on mahdollisuuksia pitää suurta koiralaumaa kotonaan, joten pentueen lupaavimman narttupennun sijoittaminen on keino säilyttää jalostuksellisesti arvokkaan koiran jalostusoikeus kasvattajalla itsellään. Sijoitussopimus sisältää puolin ja toisin vastuuta ja velvollisuuksia, mutta sijoitussopimus on myös antoisaa yhteistyötä koiran luovuttajan ja vastaanottajan välillä.

Lyhykäisyydessään koiran sijoittaminen tarkoittaa, että luovuttaja luovuttaa koiran vastaanottajalle joko ilmaiseksi taikka takuumaksua vastaan (enintään puolet koiran kauppahinnasta) ja saa takaisinmaksuna myöhemmin yhden pentueen nimiinsä. Mikäli vastaanottaja on koiran luovutusvaiheessa maksanut takuumaksun koirasta, palautetaan maksettu takuumaksu takaisin vastaanottajalle, kun luovuttaja päättää käyttää jalostusoikeutensa koiraan. Pentueen saaminen vastaanottajan nimiin kuittaa normaalisti pennusta maksettavan hinnan.

Kenen koira oikeastaan on?

Sijoitussopimus siis solmitaan aina luovuttajan (yleensä koiran kasvattaja) ja vastaanottajan (koiran ostaja, omistaja) kesken. Sijoitussopimus tehdään aina Suomen Kennelliiton sopimuskaavakkeella, joka on luotu sekä luovuttajan, että vastaanottajan turvaksi sopimusta solmittaessa. Sijoitussopimuksessa koiran omistajuus ja jalostusoikeus säilyy luovuttajalla, mutta koiran hallintaoikeus siirtyy koiran vastaanottajalle. Näyttely- ja koekäynneistä voidaan sopia erikseen, mutta tavallisesti sekä luovuttajalla ja vastaanottajalla on oikeus käyttää koiraa näyttelyissä ja kokeissa. Kun luovuttaja haluaa koiran osallistuvan johonkin näyttelyyn taikka kokeeseen, on hänen ilmoitettava siitä koiran haltijalle hyvissä ajoin. Tällöin luovuttaja vastaa kaikista näyttelyyn liittyvistä kuluista.

Sopimuksen voimassaoloaika

Sijoitussopimus on voimassa kunnes koira on synnyttänyt luovuttajan kennelnimelle yhden pentueen (joissakin harvinaisissa tapauksissa kaksi) tai kun koira on täyttänyt 3-4-vuotta. Useamman kuin yhden pentueen kirjaaminen sopimukseen tulee kysymykseen vain poikkeuksellisen arvokkaiden tuontikoirien kohdalla. Sijoituskoiran kohdalla pentueeksi lasketaan kun koira on synnyttänyt. Ei ole sopimuksen kannalta merkitystä kuinka monta pentua pentueeseen syntyy, sillä yksikin kuolleena syntynyt pentu lasketaan tässä tapauksessa pentueeksi.

Mikäli luovuttaja ei pennuta koiraa asetettuun aikarajaan mennessä, joka on edellä mainittu 3 tai 4 vuotta, sopimus raukeaa ja koiran omistajuus sekä jalostusoikeus siirtyy vastaanottajalle. Mikäli kasvattaja päättää jättää käyttämättä jalostusoikeutensa, voidaan sopimus myös purkaa ennen asetettua jalostusoikeuden käytön takarajaa. Luovuttajalla ei ole oikeutta purkaa sijoitussopimusta ja saada koiraa takaisin, paitsi jos vastaanottaja rikkoo sijoitussopimusta olennaisesti. Vastaanottajan ei tarvitse pelätä, että luovuttaja päättää ottaa koiran itselleen takaisin, sillä tähän koiran luovuttajalla ei ole oikeutta.

Sopimuksen myötä velvollisuuksia

Vastaanottajalle sijoituskoira ei ole vain "ilmainen" koira, vaan vastaanottajan tulee tiedostaa omat velvollisuutensa ja vastuunsa sopimusta solmittaessa. Koirasta on huolehdittava niin, että luovuttajan on mahdollista käyttää koiraa näyttelyissä (koira ei esim. saa olla liian lihava) sekä mahdollisesti sitten aikanaan pennuttaa koira. Huonokuntoista koiraa ei ole järkevää pennuttaa, sillä tiineys, synnytys ja pentujen hoito ovat kaikin puolin vaativaa aikaa emälle. Vastaanottajan velvollisuuksiin kuuluu lisäksi narttukoiran juoksuajoista ilmoittaminen koiran luovuttajalle.
Vastaanottajan tulee myös valmistautua siihen, että koira on luovuttajallaan näyttelyreissujen ja astutusten ajan. Pentujen saamisen aikaan koira on tietysti kotoaan pidemmänkin aikaa poissa. Tietyissä tapauksissa on mahdollista, että koira saa pennut haltijansa kodissa.

Luovuttajan tärkein ja keskeisin velvollisuus sijoitussopimusta solmittaessa on valikoida paras mahdollinen koti koiralle.

Kuka vastaa kustannuksista

Jalostuskoiralle kertyy tietysti kustannuksia mm. terveystarkastuksista sekä näyttely- ja koekäynneistä normaalien ruokinta- ja eläinlääkärikustannusten lisäksi. Koiran pidon normaalit kulut kuten ruoka, tarvikkeet, rokotukset sekä eläinlääkärikäynnit sairaustapauksissa ovat koiran vastaanottajan itse kustannettavia kuluja. Luovuttaja sen sijaan huolehtii kaikesta terveystarkastuksiin sekä pennutukseen liittyvistä kustannuksista sekä esim. näyttelykäyntien kuluista halutessaan koiran osallistuvan johonkin tiettyyn näyttelyyn.

Hyötyä puolin ja toisin

Luovuttajalle sijoitussopimuksen hyöty on tietystikin puhtaasti jalostuksellinen. Jokainen sijoituskoira on silti riski sijoittajalleen, sillä jokaisesta sijoitetusta koirasta ei ole lopulta jalostuskoiraksi.
Mitä koiran vastaanottaja sitten saa muuta kuin nipun vastuuta ja velvollisuuksia sijoituskoiran mukana? Luovuttaja pyrkii tietysti sijoittamaan aina pentueen lupaavimman yksilön. Sijoituskoira on siis oiva vaihtoehto erityisesti koiraharrastuksista kiinnostuneelle pennunostajalle, sillä näin hän saa periaatteessa pentueen lupaavimman pennun. Sijoituskoira on oiva ponnahduslauta koiraharrastukseen ja kenties myöhemmin koiran jopa kasvatustoimintaan. Sijoituskoiran kanssa pääsee kokemaan koiran pennustusprojektin läheltä kokeneemman kasvattajan opastama.

Antoisaa yhteistyötä

Esille ponnahtavat aina helpommin ne negatiiviset kokemukset sijoitussopimuksista, mutta valtaosa tehdyistä sijoitussopimuksista poikii positiivisia kokemuksia niin koiran luovuttajalle kuin vastaanottajallekin. Usein luovuttajan odotukset sijoitettavan koiran kohdalla ovat normaalia pentua korkeammalla, joten luovuttaja myös pyrkii valitsemaan kodin sen mukaan sijoituskoiralleen. Sitä voi pitää jonkinlaisena luottamuksen osoituksena luovuttajan puolelta. Sijoitussopimuksella pyritään aina hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka päämääränä on sijoituskoiran paras mahdollinen hoito ja tulevaisuudessa toivottavasti myös koiran panos
rodunjalostuksessa.

Teksti: Johanna Laiholahti