Kaamoksen
Rotumääritelmä

Käyttötarkoitus:

Alunperin porohoitotyössä käytetty paimen- ja vahtikoira.

Lyhyt historiaosuus:

Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä 1970-luvulla Rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.

Yleisvaikutelma:

Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira.

Tärkeitä mittasuhteita:

Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Kallo on hieman leveyttään pitempi, syvyys sama kuin leveys.

Käyttäytyminen/luonne:

Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen.

PÄÄ

Voimakaspiirteinen, verrattain leveä.

r

Kallo-osa

Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva, Selvästi havaittava otsauurre.

Otsapenger

Selvä.

Posket

Poskikaaret selvät.

Kuono-osa

Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivuilta katsottuna tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva.

Kirsu

Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteeseen sopiva.

Huulet

Tiiviit.

Leuat/hampaat/purenta

Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio.

Silmät

Tummanruskeat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat, soikeat. Ilme on pehmeä ja ystävällinen.

Korvat

Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, tyvestä melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.

RUNKO

r r

Säkä

Lihaksikas ja leveä, hieman erottuva.

Selkä

Vahva ja suora.

Lanne

Lyhyt ja lihaksikas.

Lantio

Keskipitkä ja hyvin kehittynyt, vain hieman viisto.

Rintakehä

Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.

Alalinja ja vatsa

Vatsaviiva loivasti kohoava.

Häntä

Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.

RAAJAT

Eturaajat

Yleisvaikutelma:

Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.

Lavat:

Hieman viistot.

Olkavarret:

Saman pituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on melko avoin.

Kyynärpäät:

Hieman rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse suuntautuneet.

Ranteet:

Joustavat.

Välikämmenet:

Keskipitkät.

Käpälät:

Korkeahkot, pikemminkin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivulta tiheän karvan suojaamat.

Takaraajat

Yleisvaikutelma:

Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat.

Reidet:

Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.

Polvet:

Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä.

Sääret:

Suhteellisen pitkät ja jäntevät.

Kintereet:

Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin voimakas.

Välijalat:

Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset.

Käpälät:

Samanlaiset kuin etukäpälät.

Liikkeet:

Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisa liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.

Nahka:

Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.

Karvapeite

Karva:

Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva pitkää, suoraa ja karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää pohjavillaa on oltava runsaasti.

Väri:

Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä.


r r r r

Koko:

Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama + 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.

Virheet:

  • Puutteellinen sukupuolileima
  • Kevyt pää
  • Puutteellinen otsapenger
  • Luppakorvat
  • Liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset
  • Jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä
  • Pohjavillan puute
  • Makaava karvapeite
  • Kihara karvapeite
  • Yleisvärin epäselvyys

Hylkäävät virheet

  • Ylä- tai alapurenta
  • Nikamavika hännässä
  • Vihaisuus
  • Sairaalloiset piirteet; epätyypillisyys ja epänormaalit piirteet.

HUOM

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.