Kotimainen paimenkoirarotumme suomenlapinkoira on yksi kolmesta poroa paimentavasta paimenkoirarodusta. Tämä pörröturkkinen, pystykorvainen koira on alkujaan poronhoitoalueen työkoira, mutta nyttemmin se on levittäytynyt myös poronhoitoalueen ulkopuolelle seura- ja harrastuskoiraksi. Viime vuosien ajan suomenlapinkoira on ollut kymmenen suosituimman koirarodun joukossa vuosittaisten rekisteröintimääriensä perusteella.

Historia

Rodun tarkkaa alkuperää ei ole pystytty selvittämään, mutta tiedetään, että eri puolilla Lappia on ollut erilisiä, toisistaan hieman poikkeavia kantoja. Oletetaan, että joissakin suomenlapinkoiran linjoissa on sekoittuneena myös muita alueella eläneitä koiria kuten karjalankarhikoiraa ja samojedia.
Saamelaiset käyttivät lapinkoiraa muistuttavia koiria aluksi vahti- ja metsästyskoirina, myöhemmin sitten myös porotokkien paimennuksessa. Ensimmäinen rotumääritelmä lapinkoiralle on luotu vuonna 1945, jolloin rodun nimi oli vielä lapinpaimenkoira. Rodun nimeksi otettiin vuonna 1993 suomenlapinkoira, ja nyt voimassaoleva rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1996.
Rodun sisällä on oma erillinen epävirallinen linja ns. paimensukuinen lapinkoira.

Ulkonäkö

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, tuuheaturkkinen koira. Se on alkukantainen ja matalaryhtinen, ja rodulle kuuluu pehmeä olemus ja ilmeikäs pää. Nartun ihannekoko säkäkorkeudeltaan on 44 cm, uroksen taas 47 cm. Sallittu poikkeama ihannekoosta on +/- 3 cm. Tyyppi on kuitenkin kokoa tärkeämpi.
Sekä pysty, että taittokorvat ovat sallitut, mutta selvät luppakorvat sen sijaan tulkitaan virheeksi.
Pitkän, suoran ja karkean peitinkarvan alla on runsas ja tiivis pohjavilla. Turkki suojaa koiraa niin pakkaselta, helteeltä kuin itikoiltakin. Oikealaatuinen turkki on likaa hylkivä, joten turkki ei usein kaipaa perusteellisia pesuja. Vaikka karva on runsasta, on turkki silti helppohoitoinen. Säännöllistä hoitoa turkki vaatii oikeastaan vain karvanlähtöaikoina.
Suomenlapinkoiralla värit ovat sallittuja, kuitenkin niin, että yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä. Brinde ja mantteliväritys eivät ole toivottuja. Yleisimpiä värejä ovat mustan ja ruskean eri sävyt ja musta vaalein merkein.

Luonne

Suomenlapinkoiraa kuvaillaan ystävälliseksi, rauhalliseksi, nöyräksi, oppimishaluiseksi ja uskolliseksi koiraksi. Se on myös itsenäinen ja oman arvon tunteva koira. Suomenlapinkoira on sopeutuvainen, se pärjää niin maalla kuin kaupunkiolosuhteissakin. Ystävällinen koira sopii hyvin myös lapsiperheen koiraksi. Suomenlapinkoira on joka sään koira, jolloin se on loistava valinta ulkoilusta nauttivalle ihmiselle.
Oma lauma on suomenlapinkoiralle kaikki kaikessa. Vaikka koira viihtyy mielellään ulkona, pelkäksi tarhakoiraksi ei suomenlapinkoirastakaan ole, sillä se kaipaa seuraa ja haluaa olla läsnä ja lähellä muun laumansa parissa. Se on koira, joka haluaa aina olla läsnä, muttei kuitenkaan tiellä.
Sukupuolten välillä on jonkin verran eroja, usein narttu on urosta nöyrempi. Joillakin uroksilla on egoa vaikka toisille jaettavaksi, mutta koiran tietäessä rajansa sietää uroksetkin toisia uroksia lähellään.
Herkkähaukkuisuus on yksi ominaisuus, joka tavallaan kuuluu tälle rodulle onhan se haukkumalla paimentava koira. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapinkoira on mahdoton haukkumaan, vaan kyseessä on lähinnä koulutuskysymys. On täysin mahdollista, ja oikeastaan hyvinkin tavallista, asua lapinkoiran kanssa kerrostalossa säilyttäen naapurisopu.
Vaikka suomenlapinkoira on yhä useammin seurakoira, sen helpon koulutettavuuden vuoksi se on myös oiva harrastuskoira monipuoliseen koiraharrastukseen. Se on nopea oppimaan ja siten helposti koulutettavissa. Sillä on jonkin verran miellyttämisen halua ja toki lapinkoirat ovat yleensä hyvin ahneita, mikä on aina lisäetu koiraa koulutettaessa.

Terveys

Suomenlapinkoirat ovat melko pitkäikäisiä koiria, ne elävät useinkin 13-15-vuotiaiksi. Suomenlapinkoira on perusterve koirarotu, jolla tavataan väin vähän nykykoirille tyypillisiä terveysongelmia, kuten allergioita, ihottumia, silmä- ja korvatulehduksia. Rodulla esiintyy jonkin verran lonkkanivelen dysplasiaa ja perinnöllisiä silmäsairauksia. Muita rodussa perinnöllisiä sairauksia ovat epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta, joita kumpaakin esiintyy kannassa suhteellisen vähän. Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan, mikä vaatii jalostukseen käytettyjen koirien lonkkien ja silmien tarkastamisen ennen kuin niiden jälkeläisiä rekisteröidään. Pentua hankittaessa tulee pennunostajankin tarkistaa, että pennun vanhemmat ja niiden lähisukulaiset ovat tutkittuja.

Suomenlapinkoira harrastuksissa

Nykyään suomenlapinkoiria näkyy yhä enemmän myös koiraharrastusten parissa. Koiraa ottaessaan ihmiset ovat halunneet ennen kaikkea seurakoiran itselleen, mutta ovat huomanneet suomenlapinkoirasta olevan muuhunkin. Suomenlapinkoiria näkyy niin agilityssä, näyttelyissä, tottelevaisuuskokeissa kuin pelastus- ja palveluskoiratoiminnassakin.