Tarinaa kennel Kaamoksen taustoista riittää kerrottavaksi, sillä kennel on aloittanut toimintansa jo vuosikymmeniä sitten. Kennel on pieni kotikennel, jonka rotuna on ollut vain ja ainoastaan suomenlapinkoira. Toiminta on alkanut samoihin aikoihin kun suomenlapinkoira on vasta ottanut ensi askeliaan virallisena koirarotuna kennelmaailmassa. Muutamia faktoja siitä, miten tähän päivään on tultu aloittaen nykypäivän tilanteesta.

Olen Johanna Laiholahti, alkujani turkulainen, mutta nykyään asun Porissa. Poriin olen ajautunut opiskelujen perässä. Opiskelen Satakunnan ammattikorkeakoulussa viestintää, ja muutaman vuoden kuluttua olisi tarkoitus valmistua visuaalisen viestinnän ammattilaiseksi.

Koiria on tällä hetkellä kolme, joista ainoastaan porukan kuopus, Kukka (Cantavia Kesäheinä), toimittaa koiran virkaa omassa kodissani. Vanhemmat koirani Cielan (Jegolas Cielan) ja Zahpe (Kaamoksen Zahpetar) sen sijaan asuvat vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa Turussa.
Omien koirien kanssa harrastan jonkin verran tokoa, agilityä ja näyttelyitä. Kukan kanssa harjoittelemme tavoitteellisesti kisoja silmällä pitäen, mutta muiden koirien kanssa touhutaan ainoastaan aktivointi mielessä.
Monipuolisen koiraharrastamisen jälkeen jäänyttä aikaa kulutan mm. liikunnan ja valokuvauksen parissa.

Perintöä sukupolvelta toiselle

Vasta kaksikymppinen kennelnimen haltija sekä kennelin kauas ulottuva historia aiheuttaa ehkä hämmennystä. Kennenimi Kaamoksen on aikoinaan myönnetty isoisälleni Olavi Honkaselle, joka on tehnyt pitkän harrastusuran lapinkoirien parissa niin kasvattajana ja yhdistysaktiivinakin. Myös äitini on aikoinaan kasvattanut muutaman lapinkoirapentueen, ja lapsuuden kodissani onkin aina ollut yksi tai useampi lapinkoira. Tätä kautta olen perinyt koirallisen elämäntapani ja kiinnostuksen koiraharrastukseen.
Vähitellen alkoi kiehtoa myös koirien kasvattaminen. Koska isovanhempani eivät enää ole pennuttamassa koiria, tarjosivat he mahdollisuuden saada heidän kennelnimensä käyttöön tulevaisuutta varten. Olin enemmän kuin otettu tästä mahdollisuudesta, ja näin kennelnimi Kaamoksen siirrettiin omistukseeni syksyllä 2007.

Pieni kotikennel

Ensimmäinen lappalaiskoira isovanhemmilleni on tullut vuonna 1956, ja siitä se kaikki sitten alkoi. Pentueita on syntynyt melko harvakseltaan, sillä kasvatustoiminta on pyörinyt ainoastaan omien kotona asuvien koirien varassa. Koirat ovat eläneet täysivaltaisina perheenjäseninä seitsenlapsisen maanviljelijä perheen koirina. Keskimäärin pentueita on syntynyt 3-4 vuoden välein ja kaiken kaikkiaan kasvatteja on lähtenyt maailmalle noin 80.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Viimeinen Kaamoksen pentue on syntynyt vuonna 1999 eikä pentueita ole suunnitteleilla vielä aivan lähi tulevaisuudessakaan. Jalostusaines taikka resurssit kasvatustoimintaan eivät anna siihen vielä myöden. Koiramäärä omassa kodissa on jatkossakin tarkoitus pitää kohtuullisena, joten jatkossa kasvatus tulee pyörimään toivottavasti osaksi sijoituskoirien varassa.

Vielä suunnitelmat ovat siis auki, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.